Defender
Lempinimi Fendi
Rotu, sukupuoli Appaloosa, tamma
Väri, säkäkorkeus tiikerinkirjava, 152cm
Syntymäaika, paikka 18.5.2003, Yhdysvallat
Painoitus Kenttäratsastus
Re 80-90cm
Ko VaB
Me 80cm
Ye 100cm
Omistaja Viviann W.
Luonne Fendi on usein todella äksy ja määräilevä etenkin hoitaessa. Ei meinaa yhtään kuunnella vaikka kuinka komentaisi. Jos kuitenkin molempien, niin ihmisen kuin poninkin väliin on syntynyt tietynlainen kunnioitus, niin hommat sujuvat oikein mukavasti. Kulkee nätisti mukana kaikkialle vaikka se ei olisi Fendin lempi juttuja.
Ratsastaessa hieman jääräpäinen ja tahmea varsinkin alkutunnista. Jos ratsastaja ei ole tarkkana mihin hän poniaan ohjaa, niin saattaa olla että molemmat löytyvät keskeltä kenttää seisoskelemasta. Peilaa hyvin ratsastajaa. Jos kokenut ja määrätietoinen ratsastaja tietää mitä tahtoo niin Fendi kuuntelee ja toistaa asiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Esteet ja maastoesteet sujuvat hienosti eikä niiden kanssa ole koskaan tullut ongelmia. Hyppää hyvin ja varmasti. Kisa tilanteissa rakastaa jännitystä ja ihmisten huomiota.
Ei pelkää mitään vaikka maastossa tulisi hirvi vastaan. Muutenkin nauttii pitkistä ja rauhallisista maastolenkeistä ja kahlailusta lammen rannalla.
Rotu, sukupuoli Appaloosa, tamma
Väri, säkäkorkeus tiikerinkirjava, 152cm
Syntymäaika, paikka 18.5.2003, Yhdysvallat
Painoitus Kenttäratsastus
Re 80-90cm
Ko VaB
Me 80cm
Ye 100cm
Omistaja Viviann W.
Luonne Fendi on usein todella äksy ja määräilevä etenkin hoitaessa. Ei meinaa yhtään kuunnella vaikka kuinka komentaisi. Jos kuitenkin molempien, niin ihmisen kuin poninkin väliin on syntynyt tietynlainen kunnioitus, niin hommat sujuvat oikein mukavasti. Kulkee nätisti mukana kaikkialle vaikka se ei olisi Fendin lempi juttuja.
Ratsastaessa hieman jääräpäinen ja tahmea varsinkin alkutunnista. Jos ratsastaja ei ole tarkkana mihin hän poniaan ohjaa, niin saattaa olla että molemmat löytyvät keskeltä kenttää seisoskelemasta. Peilaa hyvin ratsastajaa. Jos kokenut ja määrätietoinen ratsastaja tietää mitä tahtoo niin Fendi kuuntelee ja toistaa asiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Esteet ja maastoesteet sujuvat hienosti eikä niiden kanssa ole koskaan tullut ongelmia. Hyppää hyvin ja varmasti. Kisa tilanteissa rakastaa jännitystä ja ihmisten huomiota.
Ei pelkää mitään vaikka maastossa tulisi hirvi vastaan. Muutenkin nauttii pitkistä ja rauhallisista maastolenkeistä ja kahlailusta lammen rannalla.
Päiväkirja
18.1.2014 Viviann W. Ensimmäistä kertaa ikinä kävelin tallille suuri järjestelmäkamera kädessä. Olin lainannut sen Ebalta sillä hän työskentelee kuvausfirmassa vapaa-ajallaan. Päivä oli kirkkaimmillaan ja lumi heijasti kirkkaasti valoa. Nyt juuri olisi sopiva hetki käydä kuvaamassa Fendi, Charloten ja Eban kanssa.
Kiipesin tallin portaat ylös ja astuin lämpimään talliin. Riisuin punaisen huivin ja suuren talvitakkini oven vieressä olevaan naulaan ja astelin tallin toiseen päähän tervehtien tallin hevosia ja tarkistamalla pikaisesti niiden kunnon. Kaikki näyttivät hyvinvoivilta ja terveiltä. Minua kuitenkin edelleen huolestutti Fendin sairasloman jälkeinen kunto. Tamma oli ollut pitkän aikaa ensin kaviokuumeessa ja sen jälkeen sai kovan ähkyn. Molemmat saatiin hoidettua mutta onhan Fendi tallin vanhin hevonen ja sairastuminen jättää kyllä jäljet myös omistajaansa. Kuvaukset olivat siis pakollinen juttu, sillä onhan neidistä saatava edes kuvia muistoksi jos seuraavalla kerralla käy huonommin.
Lähdin kipittäen takaisin tallin toiseen päähän ja avasin satulahuoneen paksun puuoven.
-Hei! Olenkin miettinyt missä viivyit. Olemme täysin valmiit kuvauksiin, Ebba mumisee paksun tuubihuivinsa läpi ja hymyilee leveästi. Hän on selvästi kerrospukeutunut. Vertaan omaa paksua takkia Eban huippu lämpimään eskimo-takkiin. Olisi pitänyt arvata etten ole etietenkään yhtä varautunut kuin Ebba.
Otamme punaisen riimunvarren ja asetamme kameran Eban kameralaukkuun. Charloten pitäisi olla täällä hetkenä minä hyvänsä joten päätämme kunnostaa Fendin oikein puhtaaksi ja syöttää sille herkkuja mielen kohentamiseksi. Olihan se selvä ettei neiti jaksaisi millään lähteä kylmään pakkaseen vain koska omistajat haluavat hienoja kuvia pallerostaan.
Tuntui että juttelimme ikuisuuden taluttaessa Fendiä kuvauspaikalle.
-Nyt! Tässä se on. Täydellinen kuvauspaikka, suorastaan huudahdin kun näin valkoisen lumen painavan kuvaustaustan puiden oksia alaspäin. Aurinko paistoi selkäni takaa ja Ebba kaivoi kameraa laukusta. Hän antoi sen luottavaisesti minulle ja käski nyt ottaa niin monta kuvaa Fendistä kuin vain ikinä jaksoin ottaa. Niinpä Ebba rapisteli namupussia ja minä räpsin kuvia. Yhtäkkiä puhelimesta kuului pirahdus ja huomasin että sain tekstiviestin Charlotelta. ”Heips, anteeksi mutta minulle iski kova kuume yöllä! En pääse kuvauksiin toivottavasti pärjäätte ilman minua. –Charlotte”. Vastasin hymiöllä ja jatkoin kuvauksia. Puolen tunnin päästä, kun tammakin oli alkanut jo väsyä jatkuvaan räpsimiseen ja kylmän huurteiseen tuuleen oli aika palata takaisin tallille. Katselimme Eban kanssa kuvia innoissaan ja löysimme yhden joka oli ylitse muiden.
-Tuon laitan satulahuoneen seinälle, ajattelin itsekseni.
Kiipesin tallin portaat ylös ja astuin lämpimään talliin. Riisuin punaisen huivin ja suuren talvitakkini oven vieressä olevaan naulaan ja astelin tallin toiseen päähän tervehtien tallin hevosia ja tarkistamalla pikaisesti niiden kunnon. Kaikki näyttivät hyvinvoivilta ja terveiltä. Minua kuitenkin edelleen huolestutti Fendin sairasloman jälkeinen kunto. Tamma oli ollut pitkän aikaa ensin kaviokuumeessa ja sen jälkeen sai kovan ähkyn. Molemmat saatiin hoidettua mutta onhan Fendi tallin vanhin hevonen ja sairastuminen jättää kyllä jäljet myös omistajaansa. Kuvaukset olivat siis pakollinen juttu, sillä onhan neidistä saatava edes kuvia muistoksi jos seuraavalla kerralla käy huonommin.
Lähdin kipittäen takaisin tallin toiseen päähän ja avasin satulahuoneen paksun puuoven.
-Hei! Olenkin miettinyt missä viivyit. Olemme täysin valmiit kuvauksiin, Ebba mumisee paksun tuubihuivinsa läpi ja hymyilee leveästi. Hän on selvästi kerrospukeutunut. Vertaan omaa paksua takkia Eban huippu lämpimään eskimo-takkiin. Olisi pitänyt arvata etten ole etietenkään yhtä varautunut kuin Ebba.
Otamme punaisen riimunvarren ja asetamme kameran Eban kameralaukkuun. Charloten pitäisi olla täällä hetkenä minä hyvänsä joten päätämme kunnostaa Fendin oikein puhtaaksi ja syöttää sille herkkuja mielen kohentamiseksi. Olihan se selvä ettei neiti jaksaisi millään lähteä kylmään pakkaseen vain koska omistajat haluavat hienoja kuvia pallerostaan.
Tuntui että juttelimme ikuisuuden taluttaessa Fendiä kuvauspaikalle.
-Nyt! Tässä se on. Täydellinen kuvauspaikka, suorastaan huudahdin kun näin valkoisen lumen painavan kuvaustaustan puiden oksia alaspäin. Aurinko paistoi selkäni takaa ja Ebba kaivoi kameraa laukusta. Hän antoi sen luottavaisesti minulle ja käski nyt ottaa niin monta kuvaa Fendistä kuin vain ikinä jaksoin ottaa. Niinpä Ebba rapisteli namupussia ja minä räpsin kuvia. Yhtäkkiä puhelimesta kuului pirahdus ja huomasin että sain tekstiviestin Charlotelta. ”Heips, anteeksi mutta minulle iski kova kuume yöllä! En pääse kuvauksiin toivottavasti pärjäätte ilman minua. –Charlotte”. Vastasin hymiöllä ja jatkoin kuvauksia. Puolen tunnin päästä, kun tammakin oli alkanut jo väsyä jatkuvaan räpsimiseen ja kylmän huurteiseen tuuleen oli aika palata takaisin tallille. Katselimme Eban kanssa kuvia innoissaan ja löysimme yhden joka oli ylitse muiden.
-Tuon laitan satulahuoneen seinälle, ajattelin itsekseni.
Kisatulokset
21.1.2015 Vaahterapolku, esteratsastus 50cm 10/16
21.1.2015 Vaahterapolku, esteratsastus 60cm 3/24
21.1.2015 Vaahterapolku, esteratsastus 60cm 3/24
virtuaalihevonen / a sim-game horse
kuva: DVponyclub
kuva: DVponyclub